Sienimetsässä

Tänään aamulla palailin taas takaisin Turkuun vietettyäni muutaman päivän saaristossa äitini luona. Koko eilinen päivä meni metsässä sienestämässä ja ilta sieniä puhdistaessa ja pilkkoessa. Mutta kyllä se reissu vaan kannatti, melkoinen suppilovahveromäärä muutamalla kanttarellivahvistuksella päätyi saaliiksi!

Ensi kerralla voisimme ehkä pitää hieman tarkemmin huolen siitä, että tiedämme, missä menemme, emmekä vilkuile pelkästään maahan sienien toivossa. Yhden kerran eksyimme oikein kunnolla ja piti kiipeillä kallioille tähystelemään reittiä takaisin tielle ja toisella kerralla minä jäin harhailemaan yksinäni metsään, josta sitten löysin takaisin tielle lopulta äidin kännykän soittoäänen saattelemana.... No mutta, tulipahan ainakin kunnolla liikuntaa ja raitista ilmaa. :)

Sienistä valmistui maukas sienikastike jauhelihapihvien ja perunoiden seuraksi, ja jäipä niitä runsaasti pakastimeen ja siskollekin tuomisiksi. Tänään ajattelin ilahduttaa tuon sienisyöpön pikkusiskoni sienitäytteisillä letuilla, kunhan tuo armeijasta taas kotiutuu.

Vielä olisi viikonloppu täällä Turun seudulla ennen kuin sunnuntaina suuntaan junalla takaisin kotikonnuille. Kyllä jo onkin ikävä omaa miestä ja karvahirviöitä, joista toinen on kuulemma pitänyt koko poissaoloni aikana sellaista konserttia, ettei mies ole voinut nukkuakaan ilman kuulosuojaimia. On se vaan niin äidin kissa. ;) Se ei nimittäin tosiaankaan ole ikinä minun paikallaollessani metelöinyt siihen malliin, kuin mitä puhelimen välitykselläkin olen nyt saanut kuulla, eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta, vaan toistuu aina, kun minä olen poissa ja kattiparka jää miesten kanssa keskenään.

Ainoa, joka siihen konsertoijaan saa jotain tolkkua on kuulemma Oliver, joka sekin miehiseen tapaan kyllästyy melko nopeasti, jos tyttö naukuu taukoamatta pitkän aikaa. Kunnon älähdys Oliverilta, niin pikkuneitikin hiljenee - Oliverilla kun on niin suuri massaylivoimakin, ettei paljoa kannata tytön alkaa rettelöidä siinä vaiheessa. ;)

Tänään olisi tosiaan tarkoitus vielä päivän aikana siivoilla tämä siskon kämppä edustuskuntoon, jotta kelpaa siskon kotiutua illalla. Tuskinpa mitään ruokailua kummempaa jaksetaan tänään, kun sisko taas viikon mennyt tukkaputkella armeijassa vähillä unilla ja minulla flunssa sen kuin pahenee. Huomenna olisi puolestaan vuorossa Turun kirjamessut ja illalla mahdollisesti yksi asuntotarkistus, kun ystäväni on muuttanut uuteen asuntoon ulkomailta kotiuduttuaan ja pitäähän se käydä tsekkaamassa. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Turussa jälleen

Olen nyt reilun viikon ollut taas täällä Turussa, kun tuli hieman äkkilähtö, enkä ole oikein joutanut blogiakaan päivitellä. Puolitoista viikkoa olen siis asustellut vuoronperään kummankin siskon luona ja tänään olisi puolestaan siirtyminen äidin hoiviin muutamaksi päiväksi.

Saavuin tosiaan Turkuun viime viikon maanantaina koko yön kestäneen automatkan jälkeen. Sen jälkeen olenkin sitten tavannut sukulaisia ja kavereita ihan kiitettävällä tahdilla - eilenkin meni melko minuuttiaikataululla, jotta ehti kaikkia nähdä.

Yhden työhakemuksenkin naputtelin tänne Turkuun, mutta saa nähdä, miten sen kanssa käy. On kyllä kiva huomata, että täällä olisi tarjolla neljä työpaikkaa, jotka ottaisin ilosta kiljuen vastaan, mutta pohjoisessa moisista paikoista ei voi kun haaveilla.

Ja totta kai, kuten meikäläisen lomailuun tuppaa vähän aina kuulumaan, onnistuin hankkimaan itselleni kunnon flunssan, jota olen tässä nyt yrittänyt pitää aisoissa kunnon Finrex -yliannostuksella...

Mutta sellaista tänne nyt tällä kertaa. Palailen varmaan paremmin sitten, kunhan pääsen takaisin kotiin tuossa ensi viikolla joskus. Yh, väsyttää jo valmiiksi ajatus vähintään kahdeksan tunnin junassa matkustamisesta...

Daim-muffinssit

Sunnuntai on aina hyvä päivä leipoa ja niin tänäänkin. Tällä kertaa tein daim-muffinsseja.

12 kpl

3,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

2 kananmunaa

100 voita sulatettuna

Maraboun Daim -suklaalevy

Koristeluun:

Suklaamoussea

Daim-rakeita

Jätä suklaalevystä 12 kokonaista palaa sivuun ja rouhi loput. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet niiden joukkoon, myös rouhittu suklaa.

Tein nämä muffinssit samalla tyylillä kuin pätkismuffinssitkin, eli jätin keskelle suklaasydämen.

Asettele muffinssivuokiin lusikallinen taikinaa ja päälle palanen suklaata. Peitä toisella lusikallisella taikinaa. Paista 200 asteessa noin 15-20 min.

Paiston aikana valmista suklaamousse (minä käytin Blå Bandin valmista moussea) ja laita se jäähtymään jääkaappiin vajaaksi puoleksi tunniksi. Kun muffinssit ja mousse ovat jäähtyneet riittävästi, pursota moussea muffinssien päälle ja koristele vielä daim-rakeilla.

Minä otin tuohon pursottamiseen epähuomiossa liian pienen pursottimen, enkä ollenkaan tajunnut, ettei tuon moussen suklaamuruset mahdu siitä reiästä ulos, vaan tukkii koko homman! Ei siis ihan tullut ensiluokkaisen kauniita koristeluja, mutta makuhan se ratkaisee. ;)

Syysväsymystä ilmassa

Meillä on nuorimmaisella katilla selkeästi syysväsymystä ilmassa - pallero nukkuu ihan jatkuvalla syötöllä. Piti kehitellä tuolle uusi lelukin, että saa pieni edes vähän puuhaa - eihän se sentään voi narun päässä olevia höyheniä ja muita tilpehöörejä vastustaa. Siinä leikissä saa vähän emäntäkin juosta ympäri asuntoa. :D

Ottakaahan mallia pikkuneidistä ja viettäkää oikein rentouttava ja mukava sunnuntai! :)

Lenkkipolulla

Viime päivinä on tullut puuhasteltua mukavasti. Torstaina käytiin illalla Oulussa kävelemässä, perjantaina keilaamassa ja tämä aamu alkoi kävelylenkillä, kun oli niin kaunis ja raikas ilma!

Tiet ovat keltaisenaan koivunlehdistä ja ilma on tosissaan viilennyt oikein roimasti. Suorassa auringonpaisteessa vielä kutakuinkin tarkenee, mutta heti, kun mennään vähän varjommaksi, saa kyllä kiskoa kaulahuivia tiukemmin kaulaan. Pian ne ovat jo myssy- ja hansikaskelitkin!

Kaunis syksyinen peltomaisema. Tällaiset kävelylenkit kameran kanssa saavat todella kiinnittämään huomion siihen, miten kaunista ympärillä on.

Pikkulintuja oli kerääntynyt yhteen kuusiaitaan oikein kunnon parvi, ja pitihän se sekin ikuistaa, vaikka vähän huono kuva tulikin. :)

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille! <3

Keittiön suursiivous

Tein eilen oikein kunnon suursiivouksen keittiössä; kaikki kaapit tyhjiksi, pesu ja uudelleen järjestely.

Homma alkoi jääkaapin pesusta. Pakastinta en viitsinyt alkaa sulatella ja pesemään, kun on sen verran täynnä. Talvella sitten, kun ruoat voi hetkeksi laittaa vaikka terassille ilman, että ne ehtivät sulaa.

Kaappien järjestely on ehkä parasta hommaa, mitä tiedän! :D

Yhdestä kaapista löysin tämän kesällä äitini luota hamstraamani ihanan peltipurkin, jolle en aiemmin ollut keksinyt mitään järkevää tehtävää. Nyt laitoin sinne purukumit. Noin ihastuttavasta purkista on ilo ottaa purkkaa. :)

Reseptikirjakaapistani löytyi niinikään äidiltäni saamat kaksi vihkosta. Toisen otin itselleni ihan tuon vanhanaikaisuuden vuoksi - harmi vain, kun siinä ei missään lue vuosilukua! Ja toisessa puolestaan muutamia herkullisia suklaareseptejä, joita minun on ehdottomasti jossain vaiheessa kokeiltava.

Pienet Hello Kitty -hahmot asettelin maustehyllylle. Saahan sitä välillä olla vähän lapsellinenkin, eikös? ;>

Ja totta kai pitää taustalla soida hyvä musiikki, että siivouskin sujuu mukavasti! Tällä kertaa Hanoi Rocksia. :)

Postipaketista riemua

Ei riemulla rajaa, kun kännykkään napsahtaa tekstiviesti postiin saapuneesta paketista, jota on jo monta päivää ehtinyt odottaa. Matka postiin ja takaisin taittuu huomattavasti normaalia reippaampaan tahtiin ja mikä autuus, kun pääsee kotiin ja repimään paketin auki tilauksensa saamiseksi esille.

En ole pitkään aikaan tilannut mitään netistä, mutta luettuani monen monta hyvää arvostelua tästä nimenomaisesta kirjasta, oli pakko laittaa tilaus menemään Adlibrikselle.

Paketista paljastui tämä Mirjam Nummisen kissakirja. Olen usein suhtautunut kissakirjoihin jollain tavalla varauksella - ne sisältävät vain tietoa, jonka jo tiedän, tai joka on helposti netistä löydettävissä. Tämä kuitenkin vaikutti toisenlaiselta, ihan jo senkin takia, että Mirjamin kotisivuilta olen jo yksistään löytänyt paljon mielenkiintoista tietoa, puhumattakaan hänen lähtökohdistaan kissojen luonnonmukaiseen ravitsemukseen!

Kirja on täynnä aivan ihastuttavia värivalokuvia, jotka Mirjamin mies on ottanut.

..Ja taulukoita ja kaavioita! :D

Olen viime vuosien aikana alkanut haalia kirjahyllyyn entistä enemmän eri alojen tietokirjoja. Ruokavaliosta, vintagesta, elokuvista, skräppäämisestä, kirjoittamisesta.... Vaikka mistä löytyy tietoa, ja nyt sitten ensimmäinen kissakirjakin tällä saralla. :)

Onkos joku muu tutustunut tuohon kyseiseen kirjaan? Tai onko muita tietokirjojen ystäviä?

Tilan jakaminen

Meillä on tosi iso olohuone, jonka olemme jakaneet kolmeen osaan. Ruokailutila, työtila ja olohuone.

Tämä kuva on otettu eteiskäytävästä, ja antaa kenties parhaan kuvan siitä, miten tila on jaettu. Vasemmalla puolella, keittiön seinää vasten on työtila, yhdellä sivulla (heti keittiön oviaukon jälkeen) on ruokailutila, ja olohuone on erotettu muusta kirjahyllyn ja divaanin avulla.

Koska tämä seinä on hieman erilainen ja melkein jo yksistään taideteokseksi sopiva, emme halunneet peittää sitä, joten esimerkiksi kirjahyllyä emme tähän halunneet laittaa. Kirjoituspöytä sen sijaan sopii tähän vallan mainiosti, ja seinävalaisimen ansiosta tuo kaunis seinä vielä korostuu entisestään.

Ruokailutila on luonnollisesti lähinnä keittiötä, jotta ruoat ja astiat on helppo kattaa pöytään.

Ruokailutilan ja olohuoneen välillä on kirjahylly ikään kuin pienenä väliseinänä.

Yhdessä kirjahyllyn kanssa divaani rajaa olohuoneeseen pienen oleskelutilan, jossa voi rauhassa katsella televisiota.

Kynnet kuntoon

Olen huono käyttämään suojahanskoja, oli kyse sitten puutarhanhoidosta tai siivoamisesta, joten kynnet ovat jatkuvasti kovalla koetuksella. Aika harvoin tulee nykyisin kynsiä edes lakkailtua - sormenkynsiä varsinkaan, koska lakkaukset menevät yleensä piloille jo muutamassa päivässä.

Tuossa yksi ilta kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin, viilasin ja lakkasin kynteni.

Ensin viilaus tuolla The Body Shopin neljäosaisella viilalla. Sillä saa takuulla hyvää jälkeä aina! Sen jälkeen Mavalan valkoista kynsikynää kärkiin.

Varpaankynsiin Orlyn punaista hilelakkaa. Ehdoton suosikkini kaikista lakoista, niin herkullisen värinen!

Sormen kynsiin Lumenen Gloss & Care, sävy 4 Lumottu uni. Tämä lakka on siveltimeltään aivan unelma - pehmeä ja paksu sivellin, jolla saa helposti hyvää jälkeä. Lisäksi sävy on ihan täydellisen hillitty, mutta tyylikäs.

Tämä lauantai meneekin sitten kyllä noita kynsiä tuhotessa, on nimittäin siivouspäivä. Joka päivähän minä siivoan, ettei sillä, mutta jospa tänään pääsisin jo vähän tuota perussiivousta pidemmälle tässä projektissani. Suunnitelmissa olisi mm. kaappien ja saunan pesu. Saa nähdä, miten käy, koska pihallakin olisi meneillään yksi aika kutkuttava projekti - voi olla, etten maltakaan ihan loppuun asti siivoilla, vaan lähden pihalle hääräilemään. Varsinkin, kun näyttää siltä, että alkaa aurinkokin taas paistaa pilven raoista. :)


Mukavaa lauantaita kaikille!

Syksyn merkkejä

Olen syksyihminen, enkä varmasti lakkaa ikinä hehkuttamasta sitä tunnetta, kun huomaa, että kesä alkaa olla takana päin ja hämärät tihkusateiset syysilmat edessä. Kellastuneet, maahan pudonneet lehdet, kostea nurmikko, sateenropina katolla... Love it.

Osaako joku sanoa, mikä tämän kukan nimi on? Tässä on sellaiset vähän nahkamaiset paksut lehdet, ja meillä on näitä takapihalla vaikka kuinka, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä tämä kasvi oikein on!

Orapihlajakin on saanut kauniit punaiset marjansa. Meillä on siitä jännä, että marjoja tulee takapihalla ainoastaan toisen puolen aitaan, eikä toiselle puolen lainkaan. Johtuu kai jollain tapaa auringon määrästä...?

Vielä muutamat kesäkukatkin jaksavat kukkia. Tämän lisäksi esimerkiksi orvokkini ovat vielä aivan täydessä kukassaan, ja koko ajan puhkeaa uusiakin kukkia! Tämän kukan nimen sain vastikään selville; se on kurjenpolvi! Olen tosiaankin ihan onneton noiden nimien kanssa, mun kukkatuntemukseni rajoittuu lähinnä ruusuun ja orkideaan...

Nurmikko täynnä lehtiä. Meillä on hieman saamaton haravoija ollut, heh.

Kaikki kuvat ovat omalta takapihalta. Pitäisi tässä joku päivä napata kamera mukaan kävelylenkille ja räpsiä syyskuvia muualtakin! Varoituksen sana siis jo nyt; tulette saamaan syyskuvaähkyn hyvin nopeasti, kunhan syksy tästä vielä etenee. ;>

Krysanteemit

Nyt sitten niitä syksyn ensimmäisiä kukkahankintoja (jos siis koristekaaleja ei lasketa)! Lähdettiin tosiaan ystävän kanssa Säästäriin tarkoituksenamme ostaa callunat, kun molemmat oltiin niitä jo nähty vähän siellä ja täällä (=naapureilla). No auta armias siellä mitään callunoita ollut. Tai oli, mutta väärän värisiä, kokoisia ja kuntoisia. Ei käy, minä haluan sähkönsiniset!

No sen sitten arvaa, miten käy, kun kaksi kukkahullua naisihmistä päästää keskenään kukkakauppaan ilman mitään ehdotonta ostettavaa. Ei muuta kuin kärry mukaan ja menoksi. Ensin lastattiin vähän sitä ja tätä, sitten huomattiinkin jotain vielä kivempaa ja vietiin edellisiä pois ja taas haettiin vähän lisää jotain muuta ja taas vähän jotain pois... Sen reissun aikana mulla oli yhteensä viittä eri kasvia kärryissä, mutta kassalle kiikutin lopulta vain kaksi krysanteemia, koska päätinkin ottaa niille myös omat korit.

Etupihalle vaaleanpunainen puska tervetuloa koriin. Iskin silmäni tähän heti koriosastolle tultuamme, enkä malttanut jättää tätä ostamatta, koska hintakin oli niin pieni. Minusta tämä on aivan valloittava ja nuo kukat sopii tuohon hyvin, mutta ystäväni mies teilasi tämän heti mauttomaksi (ystäväni osti samanlaisen). No, onneksi hänen mielipiteellään ei ole ollut hetkeäkään mitään väliä. Oma mieheni sentään kohteliaasti myötäili meitä naisia, että ihan kivathan noi on. ;>

Takapihan terassille ostin sitten tämmöisen hieman tummemman yksilön. Näitä oli kolmea eri väriä - nämä kaksi ja vaaleankeltainen. Kaupassa teilasin keltaisen vaihtoehdon heti, mutta jälkeenpäin mietittynä se olisikin ollut tosi kiva. Mulla käy aina näin. Pitää siis varmaan jossain vaiheessa noutaa vielä se yksi keltainenkin....

Tuolle ostin tuommoisen pyöreän pajukorin - sopii krysanteemin muotoon ihan täydellisesti ja on juuri sopivan kokoinen! Minulla ei olekaan ollut tuossa pihalla aiemmin kukkia ruukuissa, vaan olen istuttanut ne kaikki maahan, ja siksi itse terassimme onkin ollut koko ajan vailla kukkaloistoa. Lukuunottamatta yhtä pientä kukkaa terassin pöydällä.

Yritin valita sellaiset kukat, että niissä olisi vielä mahdollisimman paljon nuppuja jäljellä, jotta kukkaloistoa riittäisi mahdollisimman pitkään. Yhden tällaisen puskan onnistuin tuhoamaan jo kaupassa, kun kuljetimme sitä kärryjen alaosassa ja sehän keikkasi sieltä jatkuvasti kyydistä ja osa oksista katkeili. Tämä oli sitten se seuraavaksi paras vaihtoehto sen jälkeen.

Jokos teillä on syyskukat hankittuina?

Hulinoita

Aika on taas mennyt ihan vauhdilla viimeisen viikon ajan! Viime viikon torstai ja perjantai menivät orapihlojen leikkuun parissa, mikä on kyllä edelleen kesken, koska olen niin lyhyt, että leikkaaminen koko aidan leveydeltä on hankalaa jopa keittiöjakkaran kanssa (ja ihan btw keittiöjakkara ja epätasainen pihamaa on tosi hyvä yhdistelmä) ja lisäksi kämmeneni olivat koko viikonlopun niin kipeät ja haavoilla, että minkä tahansa jutun pitäminen kädessä oli kivuliasta, puhumattakaan, että olisi oikeasti rystyset valkoisina yrittänyt työskennellä oksasaksien kanssa... No joo, se homma odottaa siis päätöstään tänään.

Lauantaina lähdettiin sitten hakemaan mein ihan oma auto vihdoin ja viimein kesäparkistaan, eli mieheni isän luota, jossa se on ollut kesärenkaiden puuttumisen vuoksi. Voin kertoa, että on hieman jännä ajella syyskuussa talvirenkaat alla ja auto muutenkin hieman kyseenalaisessa kunnossa.... Mutta tosiaan, uudet kesärenkaat olivat toisessa kaupungissa, joten pakkohan se auto oli ajaa sinne paikan päälle. Ja joo, melko hienoa hankkia syyskuussa kesärenkaat, kun kohta saa jo vaihtaa takaisin talvirenkaisiin. :'D

Kun oli saatu autoon uudet renkaat lähdettin ystäväperheen luokse, jonne oli tarkoitus lähteä vaihtamaan hieman kuulumisia ja nauttimaan kuppi kahvia. Me naisethan porhallettiin siitä sitten samantien kukkaostoksille, joista on tulossa kyllä ihan omakin juttunsa, kunhan ehdin sen tehdä. Kunhan kukkaostoksilta pääsimme, olivatkin jo miehet lyöneet viisaat päänsä yhteen ja tulleet siihen tulokseen, että eiköhän laiteta sauna päälle ja oteta muutama kalja.

"Muutama kalja" on suhteellinen käsitys, joka yleensä tarkoittaa korillista kaljaa ja baarikierrosta. Mutta eihän tuossa, naiset jäätiin tällä kertaa kotiin pälpättämään ja miehet lähtivät reissulleen. Sunnuntaina oli tarkoitus tulla ihan vain kotiin, mutta harvoinpa tuo menee niin kuin ensin suunnittelee. Mieheni nimittäin puoli vahingossa heitti, että eikö se ole sitten tänään naisten vuoro lähteä juhlimaan. NO AI ONKO?!

Eipäs siinä, pakattiin viisi ihmistä, yksi koira ja puoli omaisuutta yhteen autoon ja suunnattiin meidän luokse koko porukalla. Grillailtiin, saunottiin, rupateltiin, ja illalla me naiset suuntasimme tosiaankin baariin. Ensin vain kuullaksemme, että kyseisessä baarissa on tulossa valomerkki kahden minuutin päästä siitä, kun me pääsimme ovesta sisään. No onneksi se ei ollut lähialueen ainoa baari, vaan vaihdoimme toiseen paikkaan ja loppujen lopuksi olimme kotona sitten neljän maissa aamulla.

Ja maanantaina asunnostamme löytyi sitten kolme puoli kuollutta aikuista, yksi melko voimissaan oleva työläinen, yksi hyperaktiivinen 1-vuotias, yksi koira ja yksi murjottava kissa (koska toinen oli häipynyt pihalle, eikä suostunut tulemaan takaisin, ennen kuin pakotin sen syliini ja kiersin koko asunnon vieraiden lähdettyä näyttääkseni sille, ettei koira ole enää paikalla).

Maanantai meni sitten vieraiden lähdettyä minun osaltani sohvannurkassa Sinkkuelämää maratonin parissa, mutta tänään jo onneksi riittää taas virtaa ja voisi tosiaan tuon pihan laittaa nyt loppuun asti kuntoon, siivota asunnon lattiasta kattoon ja naputella muutamat työhakemukset. Tuollaiset eilisen kaltaiset toimettomat päivät saavat minussa aina aikaan hirveän ahdistuksen ja huono ihminen -olotilan, joten minulla menee moisten jälkeen aina pari päivää, kun menen kuin pyörremyrsky korvatakseni yhden päivän lusmuilun....

Ja kuvina tässä jutussa toimii lauantaina meillä poikenneet Raukka ja Rohkea sekä Simba. Naapurin pienet kissasuloisuudet, jotka viihtyivät meillä sisälläkin tosi pitkän ajan ja molemmat omat kissat olivat aivan kuin ei mitään, vaikka alkujaan pelkäsinkin, että Oliver tulee ja repii pikkuisilta päät irti... Meillä on naapurustossa se ihan paras asia, että ketään ei vapaina kulkevat kissat haittaa, ja jos ovi on jollain auki, ei ole mitenkään poikkeuksellista, että jonkun naapurin kissat poikkeavat oma-aloitteisesti kylään. :)