Punainen tupa ja aita myös!

Onpas taas aika vierähtänyt viimepostauksesta - siitäkin huolimatta, että asiaa ja postattavaa olisi vaikka kuinka paljon, en vain malta/jaksa istua koneella sen aikaa, että saisin ne jutut purettua tänne blogin puolelle. Tänään sitten siskon kanssa puhelimessa juoruillessa tuo torui minua siitä, kun ei ole saanut mitään uutta luettavaa pitkään aikaan ja hoputti kirjoittamaan päivityksiä.

Viime päivät ovat menneet pitkälti ulkohommissa. Tein etupihallekin uudet kukkapenkit ja nyt vain odottelen, että saan siihen jostain kukkia! Yhteen kohtaan ajattelin tosin kanervia, eikä niitä taida olla saatavilla edes vielä. Takapihalle olisi puolestaan suunnitteilla mm. porkkanamaa. Ja miljoona muuta asiaa, mutta siitä ajattelin nyt kuitenkin aloittaa.

Yksi homma, jonka sain hoidettua, oli terassiaitojemme maalaus. Se ei oikeastaan ollut alkuperäinen tarkoituksenikaan, vaan piti vain maalata nuo sivuaidat uudestaan, mutta kun sitä maalia nyt sattui jäämään, eikä kukaan muukaan tuntunut sitä kaipaavan, niin...

Aidasta tuli tosi pirteän värinen ja koko terassin ilme tuntui tuon pikkujutn myötä kummasti kohoavan!

Oliverkin on lepuutellut itseään koko päivän ympäri pihaa kaikissa varjokohdissa. Niin kova paahde on, eikä musta turkki taida muutenkaan olla se kaikkein vilpoisin.

Pojasta on kyllä muutenkin tullut ihan ulkokissa, eihän se käy sisällä juuri muuta kuin syömässä. Ja se pirulainen on keksinyt metsästyksenriemunkin - viikon sisällä mammalle on kannettu lukuisat määrät päästäisiä, yksi sammakko ja yksi lintu. Lintu tosin päätti itse lehahtaa meille kotiin sisälle avonaisesta ikkunasta, että sen siitä saa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ja kahdesta kissasta kärsii koko omistaja, nimimerkillä kiva herätä yöllä hirveään meluun, löytää linnunraato tuulikaapista ja höyheniä ympäri kämppää.... No, tunteepahan ainakin olevansa lähellä luontoa...

Näin ankea oli näky ennen maalausurakkaa. Käsittämätöntä, etten ollut tajunnut maalata tuota jo aiemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt minun sitten pitäisi alkaa toteuttaa tälle päivälle laatimaani suunnitelmaa, joka koostuu suurelta osin siivoamisesta, mutta taidankin vielä kellahtaa hetkeksi tuonne nurmikolle levittämälleni viltille ja nauttia auringosta ja lämmöstä! Taidan majoittaa perjantaina Jyväskylästä saapuvan ystävänikin terassille viikonlopun ajaksi - se nimittäin on tällä hetkellä varmasti siistein paikka kotonamme.

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!