Minulla oli junalukemisenani reissullani Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Tämä klassikkoteos jaksaa jostain syystä aina sykähdyttää minua suuresti, ja matkat menivätkin mukavasti täysin hautautuen tähän opukseen.
Kotimatkalla minua vastapäätä istui nainen, joka hänkin lueskeli kirjaa. Saatuaan kirjansa päätökseen hän katsahti minua, ja kysyi luenko minä paljon. Sanoin, että luen kyllä, ja varsinkin nykyisin, kun tulee junalla matkusteltua jonkin verran, niin kirja kulkee aina mukanani. Hän sitten kysyi, että mitä kirjaa minä luen, ja minä kerroin. Seuraava kysymys olikin sitten pudottaa silmät päästäni: "Ahaa, kertooko se siis hänen omasta muotokuvastaan?" Onko maailmassa ihmisiä, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan tästä teoksesta, ihan oikeasti?! No näköjään, ainakin yksi.
Seuraavski nainen sitten hoksasikin, että minäkin olen aivan tuota pikaa saanut oman kirjani päätökseen ja kysyi minulta, olenko kuullut kirjailijasta, joka hänen kirjansa on kirjoittanut. En ollut kuullut, ja nainen tarjoutui antamaan kirjan minulle, koska oli sen itse jo lukenut, ja halusi saada kirjan kiertoon. Lukaisin kirjan takakannen läpi ja totesin, ettei kirja ollut lainkaan minua varten; kyseessä oli joku kristillinen kirja. Totesin, etten usko jaksavani lukea hänen kirjaansa, koska luen ainoastaan romaaneja, ja palautin kirjan naiselle. Nainen katsoi minua hieman tympääntyneenä ja totesi "Vai niin", ja otti kirjansa takaisin. Loppu matkan hän oli hiljaa. Ja seuraavaksi minä kaivelinkin sitten laukustani Heli Laaksosen Sekaherelmäpuu -kolumnikokoelman esille, että se niistä romaaneista....
Älkääkä nyt käsittäkö väärin; minulla ei todellakaan ole mitään kristinuskoa tai mitään muutakaan uskontoa vastaan, eikä myöskään sen lajin kirjallisuutta vastaan, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. En minä viitsi ottaa vastaan kirjaa, josta tiedän, etten tule sitä koskaan lukemaan, vaan annan saamisen ilon mielelläni jollekin, jota sitä osaa arvostaa minua enemmän.
Mutta palatakseni tähän varsinaiseen aiheeseen: oman kappaleeni viehätystä lisää entisestään se, että olen aikoinaan ostanut teoksen huuto.netistä, ja sen sivut ovat ehtineet kauniisti jo kellastua ja kirjan tuoksu on ihana vanhan kirjan tuoksu, tiedättehän, mitä tarkoitan?
Meinasin alkujaan ostaa kirjan uutena, mutta koska haluan kirjani mieluummin kovakantisina kuin pokkareina, eikä kaupoissa ollut kuin noita pokkareita tarjolla, naputtelin kirjan nimen huuto.netiin ja sieltä löysinkin haluamani. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun pistäydyit blogissani. Jätäthän vielä kommentin vierailustasi. ^^