Hyttysenpuremia ja rusketusraitoja

Saavuin eilen seitsemän ja puolen tunnin junamatkan jälkeen takaisin kotiin, enkä ole vielä edes purkanut matkalaukkujani, koska en ole millään malttanut olla sisällä sen vertaa, niin ihanat ilmat on olleet! Eilen tuli mm. grillailtua, leikattua nurmikko, tyhjennettyä pieni piha-altaamme ("suihkulähde") ja kitkettyä rikkaruohoja.

Ja kissat ovat tietenkin koko ajan menossa mukana, eivätkä malttaisi pysyä sisällä laisinkaan. Vanhempaa kissaa uskallamme pitää tarkassa valvonnassa vapaanakin pihalla, koska se ei juurikaan siitä mihinkään lähde, paitsi toisen naapurin pihalle silloin tällöin kurkkaamaan, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Naapurimme onneksi rakastavat kissoja, ja ovat enemmän iloisia kuin kiukkuisia poikasemme vierailuista, ja välitkin ovat kaikkien kesken sen verran hyvät ja läheiset, että kehtaa hyvin kipaista toisen pihalle hakemaan karkulaista kotiin.

Oliver tutkailee lintuja.

Tänään kipaisimme puolestaan aamulla pikaisesti työkkärissä, josta sitten suuntasimmekin rannalle ottamaan aurinkoa ja karistamaan talviturkin harteiltamme. Vaikka lämpötila hipoikin 30 astetta, oli järvivesi edelleen melkoisen kylmää.

Matkan rannalle suoritimme polkupyörillä ja koko matkan pelkäsin rakkaan kaupunkipyöräni puolesta - tie oli nimittäin erittäin kuoppainen ja kivinen ja pyöräparka kolisi ja rymisi varsin huolestuttavasti... Ja ihan rannan vieressä oli armeijan lentoharjoitukset, jestas että horneteista lähtee hirvittävä meteli, kun ne menevät aivan vierestä!

 Oliver luulee saavansa linnun kiinni... Toiseksi jäi.

Kotiin päästyämme käväisimme vielä ruokakaupan kautta ja minä sain mieliteon porkkanakeitosta. Koskaan en ole tainnut porkkanakeittoa ennen tehdä, joten resepti tuli ihan oman intuition kautta, ja lopputulos oli jopa varsin maukas!

 

Keittoon tuli porkkanaa, muutama tomaatti, persiljaa, Valion kolmen sipulin ruokakermaa, vettä, suolaa ja mustapippuria. Nam! Tästä taisi tulla yksi ehdoton kesäruokaherkkuni. :)

Ulkona vietetyn ajan ansiosta en ole myöskään hyttysenpuremilta onnistunut välttymään - kehossani ei taida olla enää ainuttakaan kohtaa, jossa ei itikanpuremaa olisi... Ja nyt ollaan vasta kesäkuun alussa! En edes uskalla ajatella, minkä verran niitä pirulaisia on juhannuksen aikoihin.... 

Toinen riesa, joka meillä täällä on, ovat ampiaiset. Ampiaiset ovat kyllä ihan viattomia ja hyödyllisiä pörriäisiä, mutta kun niitä pesiä on molemmissa ulkovarastoissamme ja terassimme katossa, alkaa hieman huumorintaju loppua...

Hyttysistä huolimatta minä pinkaisen taas takaisin tuonne pihamaalleni, tuntuu melkein rikolliselta olla tällaisilla ilmoilla sisätiloissa!